Selvä enemmistö suomalaisista haluaa puolustaa maataan aseellisesti jos tänne hyökätään. Se onnistuu vain jos meillä on armeija - Puolustusvoimat. Uskottava puolustus maksaa, ilmaiseksi ei saa mitään eikä pidäkään saada.
Suomi on Naton rauhankumppani jo vuodesta 1994 ja Nato Response Forcen jäsen vuodesta 2008 lähtien. Ilmavoimilla on NRF:ssä kansainvälinen valmiusyksikkö, jonka on pystyttävä osallistumaan esimerkiksi kriisinhallintatehtäviin lyhyellä varoituksella. Tämä tarkoittaa sitä että Hornetit täytyy saada lentämällä nopeasti jonnekin kauas ja se onnistuu vain tankkaamalla niitä ilmassa. Se taas vaatii harjoittelua onnistuakseen turvallisesti niin että veronmaksajien rahaa ei kulu
vaikkapa ohjaajansa kanssa tuhoutuneen hävittäjäkoneen muodossa.
Maksajan rooli on tässä huomattavasti monimutkaisempi kysymys. Presidentti Halosen kaudella Puolustusvoimien ja siis myös Ilmavoimien määrärahoja supistettiin raskaalla kädellä, vaikka tehtävä ei muuttunut miksikään. Päinvastoin, puolustustehtävä alkoi meitä ympäröivän sotilaallisen toiminnan kasvun kautta pian vaikeutumaan tavalla joka osoitti nuo tehdyt säästöt todella suuriksi virheiksi, koska niiden purkama suorituskyky on mahdollista palauttaa vain hyvin hitaasti. Säästöjen vastineeksi Ilmavoimat vaati ja sai tiettyjä asioita voidakseen hoitaa tehtävänsä pienemmällä rahalla tehokkaammin. Näihin kuului mm. parempi palvelu ilmatilamme hallinnolta. 2008 koko maa jaettiin
TSA- alueisiin harjoitustoiminnan helpottamiseksi. Ilmavoimat ryhtyi myös tarjoamaan näitä helpottuneita harjoitusmahdollisuuksia Ruotsin ja NATO-maiden ilmavoimille - maksua vastaan. Siis myymään kansallista ilmatilaa sekä sotilaslennonjohto- ja maapalveluita toimintaansa pyörittääkseen, huolimatta Presidentti Halosen läpinuijimista supistuksista. Meillä käyvät säännöllisesti eri maiden ilmavoimat harjoittelemassa, koska ilmatilamme on yksi Euroopan vähiten liikennöidyistä ja asukastiheyksiltään alhaisia korpimaita riittää matalalentoharjoitteluun. Tämä kiinnostaa Natomaiden ilmavoimia, kun he hakevat itselleen kustannustehokkaita harjoittelumahdollisuuksia. Toisaalta myös Suomen Ilmavoimat harjoittelee eri maissa, mikä parantaa omaa osaamista ja valmiuksia - ja tässä jälleen tarvitaan ilmatankkauskykyä. Ja kun näin on, voi olla että erilaiset palvelumaksut saattavat aika ajoin mennä päittäin. Mutta kuten SA-INT:istä tiedämme, jokainen nippeli, rätti, hyvä ja paha teko ovat kyllä kirjoissa ja kansissa, ja viime kädessä maksupoliitikasta päättää Valtioneuvosto.
Kaikki siviili-ilmailu on vuodesta 2008 lähtien mukautunut Suomessa huomattavasti aiempaa enemmän Ilmavoimien tahtoon, viimeisimpänä esimerkkinä OPS M1-32:n lennokkitoiminnalle tuomat korkeusrajoitukset. Näiden tarkoitus on vähentää sotilaslentotoiminnassa tehtävän matalalentoharjoittelun turvallisuusriskejä koko maassa, niin asutuilla kuin asumattomillakin seuduilla.
Viime kädessä kyse siis on tosiaankin rahasta, joskin kyllä myös tietyistä upseeri- ja virkamieskarriääreistä annetun tehtävän tehokkaan suorittamisen kautta. Toistan, suurin osa Suomen kansasta minä itse mukaanluettuna haluaa että Ilmavoimat hoitaa tehtävänsä hyvin ja pitää ilmatilan omissa käsissämme myös kriisitilanteessa. Jos tätä haluaa, se maksaa, ja siihen pitää osoittaa rahaa valtioneuvoston kassasta. Jos sitä rahaa ei myönnetä riittävästi, siitä kärsitään muilla tavoilla kuten olen yllä kuvannut, me lennokkiharrastajat mukaanluettuina.